Kuluttaja-asiamies on julkisesti myöntänyt, että on ollut useita tapauksia, jotka ovat täyttäneet ryhmäkanteen kriteerit – kanteita ei ole silti nostettu. Kieltäytymistä perustellaan sillä, että ryhmäkannetta ei voida nostaa, koska siitä ei ole kokemusta.
Tämä kokemattomuusperuste on epäselvä ja erikoinen, ja herättää useita kysymyksiä:
- Päteekö sama kokemattomuusperuste myös muihin uusiin lakeihin?
- Onko niin, että sellaisia asioita ei voida käsitellä lain säätämällä tavalla, joista ei ole ennakkotapausta?
- Minne asti tuo kokemattomuusperuste ulottuu?
Jos Kuluttaja- ja kilpailuvirasto (KKV) kieltäytyy nostamasta ryhmäkannetta, päätöksen on perustuttava ryhmäkannelain asettamiin edellytyksiin (tarkoituksenmukaisuus, samankaltaisuus jne.) – ei ”kokemattomuuteen”.
Kokemattomuus ei ole lainmukainen peruste. Laki ei tunne sellaista kieltäytymisperustetta, että uutta asiaa ei käsitellä, koska siitä ei ole kokemusta. Viranomaisen on sovellettava lakia sellaisena kuin se on. Jos viranomainen kieltäytyy toimimasta, vaikka lain edellytykset täyttyvät, kyse on lainvastaisesta menettelystä, joka voidaan tulkita hallinnolliseksi mielivallaksi.
Ryhmäkanne on välttämätön Lakea sotkun selvittämiseksi
Omaksi sopijoiden ryhmäkannevaatimuksessa ei haeta vahingonkorvausta, vaan sopimuksen oikeudellista tulkintaa, jotta voidaan saavuttaa kaikkia osapuolia hyödyttävä sovinto.
Mikäli omaksi-sopijoiden asemaa ei määritetä sovinnolla tai oikeudessa, tilanne ei etene suuntaan eikä toiseen. Omaksi-sopijoiden epäselvä asema on solmukohta, joka estää konkurssipesän kiinteistöjen realisoinnin.
Konkurssipesä voi myydä omaisuuttaan, mutta jos omaisuuden omistussuhde on epäselvä tai riitainen, pesä ei voi sitä myydä tai häätää asukkaita ennen kuin oikeus on määrittänyt omistussuhteet ja sopimuksen oikeudellisen luonteen. Juuri tämä määritystarve tukee voimakkaasti vaatimusta ryhmäkanteesta sopimuksen tulkinnan osalta.
Jos tämän mittaluokan juttu ei ole riittävän suuri ryhmäkanteen nostamiselle, niin mikä on?