Valtio, Kuntarahoitus, Ara, KKV ja 14 pohjanmaalaista kuntaa = Lakea Oy:n omaksi malli
Mahdollisesti Suomen historian suurin julkisen sektorin junailema vedätys, jolla vietiin härskisti tuhkatkin pesästä sadoilta kansalaisilta, myymällä heille oma asunto.
Käteen jäikin vain vuokrasopimus ja enää ei edes sitä, kun konkurssipesä naputtelee parhaillaan viimeisiä nauloja omaksi sopijoiden arkkuihin. Kaikki tämä tehdään julkisesti kenenkään puuttumatta.
Omaksi mallin kehittäjät ja mahdollistajat
Kuntarahoitus: Julkisen sektorin omistama, joka rahoittaa julkisen sektorin rakennushankkeita. Kuntarahoituksen omistajia ovat kunnat ja hyvinvointialueet (53 %), Keva (31 %) ja Suomen valtio (16 %).
Lakea Oy: Julkisen sektorin omistama, 14 pohjanmaalaista kuntaa.
Aran ylijohtaja: Omaksi mallin ideoinut henkilö on Ara:n entinen ylijohtaja, joten omaksi malli on myös julkisen sektorin ideoima.
Ara (Varke): Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus – valtion virasto, on taannut omaksi asuntojen rakennushankkeet.
KKV: Kirsikkana kakun päällä KKV, kuluttajien etuja ajava viranomainen, on aikanaan hyväksynyt omaksi mallin.
Riskitön, turvallinen ja varma – vai miten se meni?
Nuo sanat kaikuvat jokaisen omaksi sopijan päässä. Omaksi sopijoista jokainen on tähän mennessä vastannut, että uskalsi ostaa omaksi asunnon, sillä siinä oli valtio ja kunnat takana.
Omaksi malli on markkinoitu riskittömänä, turvallisena, varmana tapana hankkia oma asunto ja suunnattu pääsääntöisesti niille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa perinteisellä tavalla. Markkinoinnissa painotettiin valtiontakausta ja kuntien omistusta, joka kuulosti erittäin luotettavalta.
Mutta, jäikö mallista puuttumaan jotain? Kyllä, lainsäädäntö. Omaksi mallin rahoittamisessa ja mahdollistamisessa on ollut mukana kaikki mahdolliset valtion virastot ja kuntiakin pitkä liuta, mutta lainsäädäntö unohtui – hups!
Valtio on tietoisesti taannut ja kuntarahoitus on tietoisesti lähtenyt rahoittamaan omaksi mallia, tietäen että Suomen laki ei tunne kyseistä mallia. Koska tapaukseen liittyy vain ja ainoastaan julkisen sektorin tahoja, niin on pitänyt myös ymmärtää, että omaksi mallilla ei ole minkäänlaista lain tuomaa turvaa. Nyt kun homma meni karille niin julkinen sektori nostaa kädet pystyyn, vaikka koko soppa on niin valtion kuin kuntienkin keittämä.
Kokemattomuusperuste
KKV hyväksyi mallin aikanaan ja nyt kieltäytyy nostamasta ryhmäkannetta, vaikka se saattaisi olla ainoa keino selvittää tämä sotku. Nyt jos koskaan ryhmäkanteelle olisi käyttöä, mutta KKV kieltäytyy nostamasta ryhmäkannetta vetoamalla kokemattomuuteen.
Pyydämme oikeusministeriötä osoittamaan lainkohdan, jossa mainitaan tämä kokemattomuusperuste – viranomaisen oikeus jättää noudattamatta lakia vedoten kokemattomuuteen.
Oikeusvaltiossa myös julkisen vallan on noudatettava lakia ja sen tulee olla toiminnastaan vastuussa kansalaisille.
Ratkaisuehdotus
Oletusarvoisesti valtion ja kuntien omistamien tahojen tulisi toimia erityisen huolellisesti ja lain puitteissa. Omaksi-mallia markkinoitiin riskittömänä valtiontakausta ja kuntien omistusta painottaen, samalla kun tiedettiin, ettei mallilla ollut siihen soveltuvaa lainsäädäntöä, tämä luo moraalisen ja vahingonkorvausoikeudellisen velvollisuuden kantaa vastuu seurauksista.
Vahingonkorvaus ei kuitenkaan ole se mitä omaksi sopijat tavoittelevat, vaan oma asunto.
Ratkaisuehdotus on pääpiirteittäin seuraava:
- Omaksi sopijat eli kaikki Lakean omaksi sopijat, jotka ovat tehneet viimeisimmän omaksi asunnon omaksi-sopimuksen asuntoonsa, riippumatta siitä onko asunnon hallinta nykyään omaksi sopijalla, Lakean konkurssipesällä tai asunto-osakeyhtiön konkurssipesällä.
- Omaksi sopijat katsotaan asunto-osakkeen omistajiksi, riippumatta siitä ovatko he esimerkiksi painostuksen alla tehneet Lakean tai konkurssipesän kanssa epäedullisen sopimuksen tai mahdollisesti luovuttanut asuntonsa Lakealle tai konkurssipesälle vaikean tilanteen tai tietämättömyyden vuoksi.
- Yhtään välikättä ei asunto-osakeyhtiöiden ja rahoittajien välille luoda, vaan as oy:t ovat tavallisia asunto-osakeyhtiöitä.
- Taloyhtiöiden jäljellä oleva laina säilyy alkuperäisillä rahoittajilla ja omaksi sopijat lyhentävät sitä alkuperäisen suunnitelman mukaan rahoitusvastikkeena.
- Rahoittajat saavat rahansa alkuperäisen sopimuksen mukaan ja laina-aika 20 vuotta rakennus hetkestä. Omaksi sopijalla on tässä tilanteessa mahdollisuus maksaa lainaosuus pois nopeamminkin.
- Osa omaksi sopijoista on ehtinyt jo muuttamaan asunnosta, eivätkä he enää halua palata omaksi asuntoon. Heillä on silti yhtä lailla oikeus asuntoonsa ja voivat halutessaan myydä asunnon vapailla markkinoilla. Näistä asunnoista maksetaan ensin asuntoon kohdistuva lainaosuus pois, ylijäävä osuus on omaksi asukkaan omaisuutta.
- Mikäli omaksi sopija päättää myydä asunnon vapailla markkinoilla, niin asunnot myydään vain velattomina ja lainaosuus maksetaan kaupan yhteydessä kokonaan pois.
- Lyhennykset, joita Lakea ei ole lyhentänyt ennen konkurssia, vaikka näin on omaksi sopijoille väitetty on erillinen kysymys. Se, että rahaa on kadonnut, ei ole omaksi sopijoiden vastuulla. Lyhennysosuudet on kuitenkin omaksi sopijoilta peritty. Rikostutkinta kuuluu KRP:lle ja korvausvelvollisuus on rikoksen tekijöillä.
Mikäli julkinen sektori pääsee tästä kuin koira veräjästä, niin onko tämä ennakkotapaus, että julkinen sektori saa toimia miten haluaa ja aiheuttaa mittavaa taloudellista vahinkoa kansalaisille joutumatta vastuuseen? Voiko Suomea enää kutsua oikeusvaltioksi?
Ratkaisuehdotus on ainoa järkevä ulospääsy tilanteesta:
- Asukkaat: Saavat asunnon omaksi (alkuperäinen tavoite).
- Kuntarahoitus/Valtio: Saavat lainarahat takaisin (rahoittajan tavoite) sen sijaan, että joutuisivat ottamaan riskin konkurssipesän myymästä omaisuudesta.
- Konkurssipesä: Saa purettua mutkikkaan tilanteen, josta se ei muuten pääsisi eroon.
Se mikä tässä tapauksessa on varmaa, niin omaksi sopijat eivät ole syyllisiä tapahtuneeseen vaan julkisen sektorin holtiton ja harkitsematon toiminta.
Vaikka kyse on uudesta ja erikoisesta tilanteesta, niin se on mahdollista järjestää ja sopia, jos niin halutaan. Mikäli ei haluta, niin kuka siitä hyötyy?